Jukka Konttinen

Yle pois radio- ja TV-toiminnasta?

Aika ajoin kuulee vaatimuksia siitä, että YLEn toiminta pitäisi lopettaa ja antaa radio- sekä TV-tuotanto pelkästään yksityisten kaupallisten toimijoiden hoidettavaksi.

Muuttuisiko tarjonta paremmaksi? Ei tarvitse kuin vähän vilkaista kaupallisten yhtiöiden tuotantoa. Illat täyttyvät, se Prime Time’kin, visailuilla ja kisailuilla, realityseikkailuilla, sekä uusimmalla formaatilla jossa joukko julkkiksia pannaan kameroiden eteen milloin minkäkin idean verukkeella puhumaan mitä sylki suuhun tuo. Ilmeisesti luottaen siihen, että heiltä aina lohkeaisi tarpeeksi hauskaa ja viihdyttävää ulosantia. Ehkä omasta ja jonkun toisenkin mielestään kyllä, mikäli keskenään nauramisesta voi jotain päätellä.

Sketsiviihdekin kuten esimerkiksi Putous on siirtynyt ”taitavien näyttelijöiden kliseitä esittämiseen”, kuten Apu-lehden artikkelissa todetaan. Ei ole käsikirjoituksia ja keskitytään ns. mahdollisimman varmoihin naurattamisen aiheisiin, jotka eivät kuitenkaan ärsytä ketään liikaa. Kuten artikkeli toteaa, näistä ei synny klassikoita, joita katsotaan vuosien ja vuosikymmenien päästä. Kuten vaikka Kummelin sketsejä tai Velipuolikuussa esitettyä Pääsiäishanukkaan valmistusta.

Sama asia radiossa, jota tulee autosta kuunneltua siihen asti, kunnes kaupallisten formaattikanavien mainokset tai se kolmatta kertaa saman ajomatkan aikana soimaan pärähtävä Juha Tapion uusin laulu rupeaa kyllästyttämään. Esittelyllä ”Uutta musiikkia Juha Tapiolta” – no, uutta ja uutta silloin kun sitä on 2 viikkoa jo soitettu joka kanavalla. Onhan siellä sitä toimituksellista tuotantoakin – tietyt tähdiksi nostetut veli- ja siskokullat ruotivat uusimpia juoruja kuten työpaikan kahvihuoneessa, kunnes päädytään kliimaksiin eli ulvovaan nauruun ja päälle huutamiseen. YLEn toimittaja Jake Nyman puhui kerran asiasta nimeltä ”toimituksellinen kunnianhimo”. Jos sitä näissä kaupallisissa radiossa on olemassa, niin hyvin on piilossa.

Kaupallisten formaattiradioiden soittolista on kurinalaisempi kuin itse Pohjois-Korean Kim Jong Un olisi sen päässyt määrittämään. Tietokonealgoritmit laskevat ”tutkimustulosten perusteella” mikä musiikki miellyttää tai ei ainakaan harmita ketään. Tästä vakuudeksi Soundi-lehdessä julkaistu artikkeli. Käytännössä kaikki kaupalliset radiot ovat tätä samaa, vaikka genrejen välillä hienoisia eroja onkin.

TV- ja radiotoiminnan vapautuminen ei ole siis johtanutkaan tarjonnan ja sananvapauden monipuolistumiseen, vaan jotain päinvastoin. Kun raha ratkaisee, toiminta on rusinat pullasta noukkimista, sieltä menemistä mistä aita on matalin. Ryöstöviljelyä. Tosin ehkä inflatoituminen on kestänyt niin kauan, että pohja jo saavutettu?

Entäs YLE sitten. Sen tehtävänä on käsittääkseni lähtökohtaisesti turvata pienten marginaalien ja vähemmistöjen kulttuuritarjontaa. Ei tarvitse kuin ajatella lastenohjelmia, niin tietää heti minkätyylistä tarjonta on, riippuen siitä tuleeko se YLE:ltä vai MTV3:ta. YLE:n ongelma on se, että se kilpailee täysillä kaupallisten kanavien kanssa samantyylisesti ja samantyylisistä tuotannoista. Mistä kaupallisten toimijoiden on aiheesta syytä pitää meteliä. Näyttäisi siltä, että samat tuotantoyhtiöt saavat kaupaksi samantyylisiä tuotantojaan sekä YLE:lle että kaupallisille kanaville (esim. Yellow Film & TV:n ”Roba” MTV3:lla ja ”Syke” Yle TV2:lla).

Kilpailua käydään myös nuorista yleisöistä, jotka eivät kai enää juuri TV:tä katso muun sisältöjen takia. Ja seniorikansalaisista muodostuva yleisö ei ”kelpaa”, se joka katsoo tutkimusten mukaan myös sitä nuorisolle tarjottua tuotantoa. Aika vasta iskelmä- ja tanssikulttuurin ystävät protestoivat sitä, että musiikkitarjonnassa tämä genre on hävinnyt myös YLE:llä. Esimerkkinä Seinäjoen Tangomarkkinoiden seurannan lopettaminen. Tästä kirjoitin erikseen.

Valtava jos ei ylivoimainen haaste on  TV-yleisöjen siirtyminen verkon maailmanlaajuiseen tarjontaan, kuten Netflixiin ja muihin. Kun itse sain uuden älytelkkarin, josta YLE Areenan ja YouTuben sisällöt saa esiin napin painalluksella, niin täytyy sanoa ettei ole enää niin paljoa perinteistä TV:tä tullut iltaisin katsottua. Eikä tuosta edellä haukkumastani roskasisällöstä tarvitse edes vaivautua. Esimerkiksi YouTubella on käytännössä loputtomasti itseäni kiinnostavaa musiikkia, konsertteja ja muuta harrastuksiini liittyvää sisältöä. Sellaista, joka on suomalaisille kanaville liian marginaalista ja täten liian kallista hankittavaksi. Ainoa miinus ehkä suomenkielisen tekstityksen puuttuminen, mutta englannin kieli onneksi sen verran taipuu. Lisäksi se on  aina saatavilla. Sieltä saa esiin myös Pääsiäishanukkaat ja iso määrä Kummelin sketsejä.

En olisi siis YLEä poistamassa, mutta sen sijaan haluaisin vaikuttaa niin, että sen toiminta edelleen keskittyisi niille alueille, mitkä kaupallisia kanavia eivät kiinnosta. Saatikka globaalia suoratoistoa, jota vastaan on edes YLE:n turha kilpailla. Jos ei sitten halua katsella ilmeisen kaupallista tuotantoa ilman mainoksia – joka kyllä minulle hyvin sinänsä käy.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Noin minäkin suunnilleen koen ja ajattelen kuin Konttinen. Sitä ihmettelen että jos ja kun YLEn TV alkaa kovin muistuttaa viihteen osalta kaupallista tarjontaa niin miksi pakkomasan veroa siitä osiosta.

Tämä nyt on detlaji ja lie enemmistön mieleen mutta siihen paikkaan kun YLEn PUHE alkoi ohjelmiensa lomassa soittaa kevyttä musiikkia lopetin kanavan kuuntelun. Sitä ennen se oli suosikkini. No perimmäinen syy oli että haluan itse valita milloin ja minkälaista musiikkia kuuntelen ja YLEn herrojen musiikkimaku poikkesi tyystin omastani.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Jossain vaiheessa Yle Puhe rupesi myös pyörittämään urheilua, esim. jääkiekkoa. Eikö sille löytyisi paikka Radio Suomesta tai vastaavasta.

YLEn kaikista toimintatavoista en minäkään tykkää, mutten pane pahakseni sitä, että ohjelmat voi katsoa itselleen sopivassa aikataulussa, tarvitsematta edes muistaa panna niitä tallennukseen. Esim. Jari Tervon Kekkonen-sarja oli hyvä katsoa muutama jakso perätysten.

Laatua tarjoaa myös YLE Teema mutta nyt se piti niputtaa YLE Fem'n kanssa. Siitäkin tuli polemiikkia kyllä. Ihan väärä suunta siis, jos ajattelee että YLE kompensoisi kaupallisten kanavien roskaa.

YLEllä on päässyt pöhötystauti pahenemaan, kun riittää että toimittaja haastattelee toista toimittajaa. Asiantuntijavieraita ei tarvita kohta ollenkaan. Toimittajat keikaroivat kuin muotivaatemallit.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Radio on edelleen rakas, vaikka myös yle tekee kaikkensa ettei näin enää olisi (onneksi on sentään vielä radio yle ykkönen). Tuo aloituksen lause "Onhan siellä sitä toimituksellista tuotantoakin – tietyt tähdiksi nostetut veli- ja siskokullat ruotivat uusimpia juoruja kuten työpaikan kahvihuoneessa, kunnes päädytään kliimaksiin eli ulvovaan nauruun ja päälle huutamiseen" ei päde pelkästään kauppallisten radiokanavien suhteen. Myös ylen alueradiot (klo 6-10 ja klo 15-18) ja yle puhe kärsivät samasta taudista: kaksi tekoletkeää toimittajaa haastattelevat toisiaan...melkoista kuuntelijoiden aliarvioimista.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

En voi päätyä muuhun johtopäätökseen kuin että joku siitä ulvomisesta sitten tykkää!?

Eilenkin satuin näkemään "Pitääkö olla huolissaan"-ohjelmaformaatin mainoksen, jossa nimenomaan zoomattiin tähän nauru-ulvontaan.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Tämä palsta on siitä hyvä, kun tänne saa kirjoittaa myös journalismia kritisoivia tekstejä. Lehtien mielipidepalstoille ne eivät pääsisi, ainakaan kaupallisten radio- ja televisiokanavien kanssa samojen lafkojen lehtiin.

Mediataloissa tehdään paljon hyvää ja vastuullista journalismia, mutta myös huuhaata liiaksi asti.
http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25...

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa