Jukka Konttinen

Huumori

Oudon simaisa wappu

 

Jätkäporukan kanssa päätettiin pitää hauskaa vappuna ja ryypätä niin paljon, että kukin joutuisi kysymään seuraavana päivänä omista tekemisistään amnesian seurauksena. Silloin meillä pidettäisiin tietovisat, että kuka on tehnyt kaikkein tyhmimmin temppuja ja saa niistä mojovat pisteet.

 

Käveltiin ihanassa, aurinkoisessa säässä ja kaikilla oli repuissaan mahtavan kovat viinapullot ja jos jollakulla loppui juoma kesken, niin heti annettiin ensiapua suoraan uudesta pullosta suuhun, ettei vaan humaluus lopu kesken.

 

Kenen lehteä luet, sen totuuksia toistelet

Kun omassa vitsivarastossa ei ole mistä ottaa, pitää lainata. Niinpä "mainostan" kirjaa, joka on omistuskirjoituksella hyllyssäni ja jota tuskin löydät enää divaristakaan.

Kyseisessä kirjassa mm. luokitellaan meidät lehtiä lukevat kansalaiset. Vähintäänkin kieli-, ellei peräti nuuska poskessa tehdyn luokittelun takana ovat toimittajat Stefan (Lundberg) ja Staffan (Bruun).

Vive la France!

Ostin taannoin töölöläisestä divarista yhdellä eurolla matkalukemista, kun olin Ranskaan lähdössä (Pierre Daninos: Majuri Thompson löytää ranskalaisen, Pellervo 1954). Kirjan on suomentanut legendaarinen Ranskan -tuntija ja humoristi Armas J. Pulla.

Kirjassa vertaillaan ranskalaisia ja englantilaisia mainiolla tavalla. Ei muuta kuin matkaan ja pönkittämään vanhoja ennakkoluuloja, jotta saadaan uusia tilalle.

Naisenkuvia Panu Rajalan tapaan

Panu Rajalan uuden romaanin päähenkilö, Kyrönsarven kunnan verojohtaja Kosti Korvensuo kävelee lounaalle neljän naisen jäljessä, seurailee naisten sääriä ja lanteiden keinuntaa. Korvensuo ei näe mitään erityisen sulokasta:

”Suomalainen nainen kävelee siveästi sipsuttaen tai kuin seipään niellyt seurakuntasisar tai tasajalkaa juntaten kuin entisajan karjapiiat. Mutta ei tarvitse laivailla kuin Tallinnaan, niin johan näkee lumoavia keikuttelijoita ja heidän sensuellia liikehdintäänsä, korkeita korkoja, silkkisukkia, lempeän säihkyviä katseitaan.”

Leo Jokela - sivuosien sankari

Koomikon kohtalo on kova. Näyttelijä Leo Jokela (1927-1975) toivoi parhaina päivinään eräässä lehtihaastattelussa, pilke silmäkulmassa tietenkin, että hänet otettaisiin vakavasti ”eikä hirnuttaisi heti, kun jalot piirteeni ilmestyvät valkokankaalle”.

Leo Jokela saa syyttää itseään, että hänelle naurettiin ja nauretaan yhä. Silmät tummat kuin yö, jonka Jokela lauloi etsivä Kokkina Komisario Palmun erehdyksessä, on äänestetty suomalaisen elokuvan hauskimmaksi kohtaukseksi.

Samaa näköä

Joskus tilataide/katutaide osuu varsin mukavasti ajan hermoon ja panee hymyilemään. Oheinen kuva sattui kohdalla ja sen pohjalta sopii kysyä: "onko samaa näköä?"

Kuva 1 (lähtötilanne)

Kuva 2 (taiteilijan näkemys)

Ulla, montako kertaa ollaan oltu yhdynnässä?

Tuttavani lähetti oheisen videon, joka sai nauramaan aivan täysillä. Laitanpa tähän, koska luotan siihen, että Peteliuksen ja Elstelän ilo tarttuu teihinkin. Ellei: hautavalmis....  

Näin sen kyllä aikoinaan, mutta nuo helmet tahtovat sittenkin painua unholaan (täysin turhaan):

https://

 

Ei kannata...

Ei kannata...

- Sanoa psykiatrille,että "luotan vaistoihini"

- Ottaa myöhään illalla laksatiivia ja lähteä aamulla pitkälle lenkille

- Ajaa mopolla ilman kypärää

- Ajaa mopoautolla aikuisena

- Ajaa ylipäätään mopoautolla

- Kehuskella taidoillaan

- Sanoa kuuluisia viimeisiä sanoja

- määräillä poliisia(paitsi jos on sellaisen kanssa parisuhteessa)

- puhua lapsille epäkorrektisti

- Olla opettelematta lautapelien ja korttipelien sääntöjä,mikäli on tekemisissä lasten ja nuorten parissa

Vakavasti otettava humoristi

Siirtolaisromaanit ovat usein synkkää luettavaa. Siksi ilahtuu, kun joku kirjoittaa siirtolaisten elämästä myös pilke silmäkulmassa.

Näin tekee Petteri Nuottimäki esikoiskirjassaan, joka jatkaa ansiokkaasti veijariromaanien perinteitä (Varaudu pahimpaan, Like 2016). Vaikka huumori on Nuottimäen tyylilaji, taustalla on paljon myös tummia sävyjä, vakavaa asiaa. Kyseessä ei ole mikään vitsikirja.

Nuottimäki käyttää hyväksi ja myös pönkittää vanhoja ennakkoluuloja suomalaisista ja ruotsalaisista. Joskus naurattaa, joskus ei.

Kolme varttia komiikasta, eli Mebe, Helena Pöllänen ja Pietari Vihula

Olen harrastanut nyt parin vuoden ajan stand up –komiikkaa. Takana on kolmattakymmentä keikkaa aloittelijoiden open mic –klubeilla. Toistaiseksi en ole jättämässä päivätyötäni…

Hieman pidemmän ajan minulla on ollut haave haastatella ajankohtaisia koomikoita stand upin tekemisestä.

Kaksi viikkoa sitten laitoin projektin vihdoin eteenpäin ja perustin Soundcloudiin podcastin. Ensimmäiset haastateltavat ovat pääosin Ylen Naurun tasapaino –kilpailun osallistujia, ovathan he tapetilla juuri nyt.

Julkaise syötteitä