Jukka Konttinen

Tyhjänpäiväisyyttä vai todellisuuspakoa?

Suomen voittaessa kolmannen jääkiekon maailmanmestaruutensa, näkyy että asia on tärkeä Suomen kansalaisille. Venäjä-voitto oli jo iso saavutus: varmisti mitalin. Kultajuhlista sain tiedon laskeuduttaessa Lissaboniin ja hotellissa fiilistelin pelitallennetta ja suihkulähdejuhlintaa. Se oli kuin mieluisan joululahjan olisi saanut.

Soraääniäkin kuulee ja eihän urheilu ja varsinkaan jääkiekko kaikkia kiinnosta. Huippu-urheilussa on arveluttaviakin piirteitä, jotka käytännössä voidaan liittää rahantekoon, bisnekseen.  Olen samaa mieltä Hupparihörhön kolumnin kanssa. Epäilyssä siitä, kuinka uskotaan, että kiekkojohtamisesta olisi kovasti opittavaa työpaikoille ja yrityksiin. Valmentaja voi valita parhaat pelaajat joukkueeseensa hyvissä ajoin ja peluuttaa heitä miten haluaa. Tällaista tilannetta muussa henkilöjohtamisessa harvoin on. Kiekkoeksperttien luennot yrityksissä mennevät viihteen piikkiin. Jonka voi vähentää verotuksessa ”johtamiskoulutuksena”.

Kun Suomen kiekkojoukkueen otteita on seurannut noin 40 vuotta, on mukava kuitata lukemattomat turhaumat aiemmista ratkaisuotteluiden tappioista. Ei ole väliä sillä, kuinka marginaalinen laji on maailmalla.

Miksi toisaalta kiekon jännittäminen olisi sen tyhjänpäiväisempää kuin vaikka korkeakulttuurin tuotosten nauttiminen? Maku- ja mielipideasioista ei saa faktoja paremmuudesta tai huonommuudesta. (Vaikka niin moni sitä yrittää).

Mitä olen uutisia kiekkojuhlista seurannut, niin ovat menneet fiksusti vailla käsittääkseni vailla vakavia järjestyshäiriöitä. Fanien päihteidenkäytöstä huolimatta. Kiekkoleijonat ovat omalla käytöksellään esimerkkejä lapsille ja nuorille. Ei olla nähty kaatumisia lentokoneen rappusissa eikä puheen takeltelua haastatteluissa.

Ihminen tarvitsee todellisuuspakoa, rentoutumista, hömppääkin, että jaksaisi kylmää arkea. Kuten on todettu, kansalaisia yhdistävällä juhlinnalla sinänsä on muitakin myönteisiä vaikutuksia. Vaikka kiekkoleijonien voitot eivät tee meistä muista yhtään sen parempia tai huonompia, niin ”kyllä me ollaan hyviä”-ajattelu voi luoda lohtua ja toivoa, myönteistä ajattelua kenelle kiekkofanille tahansa.

Pitäkööt siis ne päänsä, jotka pitävät jääkiekkoa tyhjänpäiväisenä, me muut pidetään omamme. Koska en nähnyt loppuottelua livenä, olen katsonut sen tallenteelta, useampaan kertaan. Muuten ok, kunhan Mertarannan kiihkeimmän revittelyn kohdalla pistää äänen mutelle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Tämän blogin suosituimmat