Jukka Konttinen

Järjestäytyneestä harrastustoiminnasta

Vapaa-ajan harrastustoiminnassa tupataan järjestäytymään kerhoiksi tai seuroiksi. Toimenpide on järkevä varmaan ainakin siksi, että toiminnassa on kyse yhteisien varojen hankkimisesta ja näillä toiminnan pyörittämisestä tai yhteisten hankintojen tekemisestä. Samoin kerätään jäsenmaksuja.

Kerhot ja seurat pitävät kokouksia, joissa käsitellään toimintaan liittyviä asioita. Sitten pidetään ”sääntömääräisiä vuosikokouksia”, joissa käsitellään vuosikertomus, budjetti ja valitaan hallintohenkilöt. Tunnetusti hallintotehtäviin ei ole liikaa tunkua, ja niihin ehdotetaan yleensä toiminnassa jo ennestään ansioituneita. Tai sitten kun tulee ”uutena” mukaan ja avaa kokouksessa muutaman kerran suunsa, on joku jo ehdottamassa hallitukseen?

Kerhotoiminnan haaste kai on, että jäsenistön tarpeet ja toiveet voivat olla kovin moninaiset, joka synnyttää väistämättä tyhjäkäyntiä silloin kun käsitellään asiaa joka ei itseä kiinnosta ollenkaan. Toiminta menee helposti kovin muodolliseksi, byrokraattiseksi. Joka pyörittää itse itseään? Lisääkö byrokratia kenenkään harrastajan onnellisuutta? Ehkä sellaisten, jotka haluavat päteä vastuutehtävissä? Minä saan sellaista työtehtävissäni ihan tarpeeksi. Mutta siitä maksetaan palkka. Minulla on tarpeeksi haastetta tulla kokouksiin kaupungin keskustaan ajoissa ja etsiä maksuton pysäköintipaikka.

Toinen monipiippuinen puoli seuratoiminnassa on se, että kun päätetään järjestää kaikenlaisia tempauksia ja talkoita, niin niihin tarvitaan sitten talkooväkeä. Halukkaita on monesti liian vähän ja täten väkeä kysyttäessä voi syntyä tarve painostaa: ”No mikset muka lähde mukaan?” Ja kun itse toteaa useamman kerran, etten pysty, niin voidaan ruveta katsomaan kieroon, että tuo yksi ei halua osallistua mihinkään. Että olet niin kuin toisen luokan jäsen?

Vaikka kieltäytyminen talkoista olisikin toisten mielestä ok, niin siitä jää itselle huono tunne. Samoin sekin voisi tuoda stressiä, että kun suostuu johonkin talkooseen mukaan eikä kuitenkaan pääse kaikkiin asiaan liittyvään. Sama asia tuli esiin taloyhtiön hallituksen jäsenenä, jossa yksi vuosi riitti.

Muodostuu myös väistämättä kuppikuntia, joissa henkilöt tuntevat toisensa hyvin. Vaikka ne olisivat harmittomia ja suvaitsevaisia, niin uudelle tulokkaalle voivat muodostaa omanlaisensa kynnyksen. Vapaaehtoistoiminnassa jäsenten ei tarvitse olla vastuussa käytöksestään seuralle.

Asian voi ratkaista toki niin, että irtisanoutuu toiminnasta. Sota ei yhtä miestä kaipaa. Ainakin postimerkkien keräilyä voi harrastaa hyvin sosiaalisen median kautta. Paitsi että sielläkin keskusteluryhmissä moderaattorit saattavat ottaa seurantaan, jos vähän kirjoittaa jotain kriittistä harrastuksesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa