Jukka Konttinen

Miksi juuri kirja?

Jälleen kerran puffataan kirjojen lukemista, nyt YLE:n artikkelissa.

Luen koko ajan, kuten kyseisen linkin tekstiä. Luen työkseni kaikenlaisia tekstejä, myöskin kirjoitan. Useilla kielillä.

Kyse on siitä, mitä lukemista arvostetaan, mitä ei. Miksi kirja olisi arvokkaampi kuin vaikka sähköinen ytimekäs ja ajatuksia herättävä blogi? Vai pitääkö kirjoja lukea siksi, ettei kirjoja rakastaville tulisi paha mieli, samoin kuin kirjakauppiaille ja kustantamoille? Jotta kirjailijat saavat leipää pöytään.

Edelleen, miksi lukutaitoa ei voi kartuttaa muilla tavoilla kuin kirjoilla? Tai miksi parhaiten juuri kirjoilla? Voidaanko vetää yhtäläisyysmerkki kirjojen luvun ja ajattelun välillä? Kuten linkatussa blogissa näytetään esittävän. Ilmoittaudutaanko kirjafaniksi sen takia, että voi antaa itsestään fiksun vaikutelman?

Mitä taas kulttuurin ja elämysten hakemiseen tulee, niitä saa lukemattomista muista formaateista ihan yhtä hyvin ja minusta paremmin.

Toki ymmärrän, että kasvaville lapsille kirjojen lukeminen on kasvattavampaa kuin tabletin tai tietokonepelien kanssa puuhailu. Mutta me aikuiset.

Voi tietysti kysyä, että mitä minulla on kirjojen lukemista vastaan. Ihmettelen kirjan ylenpalttista mainostusta ja yliarvostusta siksi, että mahdollinen kirjan lukeminen on minulle uuden informaation ja ymmärryksen hakemista. Ja tässä mielessä, kun luen mielestäni hyvän kirjan, sen sisällöstä jää aktiiviseen muistiin sen verran, kuin yhteen hyvään blogiin voisi tiivistäen kirjoittaa. Samoin itselleni on ongelma, että jos kirja ei ns. sytytä, jätän sen helposti kesken. Vaikka saisin luettua, en muista sisällöstä kovinkaan paljon tarkasti. Enkä usko sen menevän dementian piikkiin, ainakin toivon niin.

Olen kirjoittanut samasta asiasta aiemminkin. Siis että kuinka kirja-alalla ollut yrittää väittää kirjan alamäkeä kirjakauppiaiden virheiden syyksi. Kirjan aseman muutos johtuu maailman muutoksesta ja sen mukana tulleiden uusien formaattien noususta.

Tottakai kielenkäytön hallinta on myös eduksi omalle menestykselle. Se on rahaa ja valtaa, noin karkeasti ajatellen. Jos katselemme vaikka menestyskirjailijoiden vuosittaisia ansioita. Mutta onko paras tai ainoa tapa kielenkäytön ylläpitämiseen lukea kirjoja?

Em. syistä kirjojen lukeminen on minusta monesti tylsää tai epäkiinnostavaa, eikä siinä tottumuksessa tarvitse olla varsinaista vikaa. Vaikka jollekulle tulisikin paha mieli tai pitäisi minua sivistymättömänä. Paras tapa vaientaa kritiikkini olisi linkata tutkittua faktaa kirjojen lukemisen eduista, verraten muu lukeminen. Ei niinkään maku- ja mielipideasiat.

Toisin sanoen näkemykseni on, että kirjan arvostus on paljon enemmän maku- ja mielipideasia kuin halutaan myöntää. Kuten kulttuuri yleensäkin on makuasia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

"Kirja" voidaan määritellä hyvin laajasti, laajasti, suppeasti tai hyvin suppeasti.

Meidän elinaikanamme sanalla on epäilemättä usein tarkoitettu kansien väliin painettua tekstiä. Jos sellainen määritelmä otettaisiin ihan vakavasti, olisi tietenkin selvää, etteivät vaikkapa Aristoteles, Dante tai Chaucer kirjoittaneet kirjoja. Gilgamesh ei olisi kirja, eikä Toora, eikä Uusi Testamenttikaan ennen Gutenbergia.

Kuinka monta runoa, esseetä tai artikkelia pitää olla kokoelmassa, että siitä tulisi kirja? Miksei tietokonepeli voisi olla kirja siinä missä puhelimesta kuunneltu romaanikin. Tuohon en pane kysymysmerkkiäkään.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Kun mediassa puhutaan kirjasta, niin sillä tarkoitettaneen kansiin pantuja niteitä, tavallisimmin alle A4-kokoisille papereille painettua tekstiä. Sivuja kirjoissa on vähintään kymmeniä. Kirjojen myynnillä tai kirjakaupalla tarkoitetaan juuri näiden tuotteiden myyntiä.

En siis kiistä kirjojen lukemisesta saatuja mahdollisia hyötyjä, mutta väitän, että kyse on kuitenkin maku- ja mieltymysasioista enemmän kuin tutkituista faktoista. Siis ainakin enemmmän kuin julkisesti myönnetään.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Miksi juuri kirja? Kirjan kirjoittamisessa viisastuu yksi ihminen, lukiessa moni.

Ajatus kirjan puolesta on, että sen kirjoittamisessa ja tuottamisessa perehdytään syvällisesti johonkin tarinaan tai aihepiiriin, jolloin lukija saa yksien kansien välistä "koko tiedon".

Tätä voitaisiin verrata ehkä kysymykseen Miksi koko cd-levy miksi ei pelkkiä hittejä ja single-levyjä?

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Olen huomannut, että paperilta luettu teksti tarttuu mieleeni paremmin kuin sähköiseltä ruudulta luettu teksti. Toisaalta hyvin tehdyt dokumenttielokuvat painuvat myös tehokkaasti mieleeni, joten tietoa voi saada monipuolisesti ilman painettua sanaakin.

Jokainen löytänee oman tapansa hankkia tietoa. Kaunokirjallisuutta tahdon kuitenkin lukea paperikirjasta. Pitäisi kokeilla äänikirjoja, se on minulle vielä aikas vieras alue.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Näytöltä lukiessa informaatiomäärä on yleensä suurempi ja ainakin tottumaton ei pysty keskittymään yhtä hyvin. Kun minä 80-luvulla luin paljon kaunokirjallisuutta englanniksi, opettelin lukunopeuden lisäämistä. Muistaakseni 300 sanaa minuutissa oli ennätys. Sillä nopeudella tosin ymmärtäminen on jo aika heikkoa. Yliopiston lehtorin mukaan JFK pystyi samaan.

Asiatekstiä luen usein aluksi vain vilkuillen ja kappaleiden ensimmäiset ja viimeiset lauseet eli alustukset ja loppupäätelmät. Sen jälkeen arvion kannattaako ylipäätään juttua lukea tarkemmin. Tuolla tavalla lukeminen voi olla tosi nopeaa :) Muitakin tekniikkoja on, mutta minulla ne ovat niin "selkärangassa" ettei niitä tule enää juuri ajatelleeksi. Osa niistä taidoista perustuu siihen, että itseopiskelin journalistiikkaa samalla, kun kirjoitin MikroPC-lehteen. Kun tietää miten hyvä lehtijuttu kirjoitetaan, osaa myös lukea paremmin ja nopeammin.

Tärkeitä nopeuttavia apuvälineitä ovat tietysti hakutoiminnot ja sivussa näkyvä sisällysluettelo, jonka kautta pääsee hyppäämään haluamaansa kohtaan. Finlexiä kun olen äskettäin joutunut käyttämään, niin on se nykyään niin helppoa olla lähes lakimiehen tasoinen. Jo 2004 asianajajani sanoi, että olen melkein valmis lakimies. Viimeisin juttu viivästyi hieman, kun oikeusaputoimiston ihminen tuntui epäpätevämmältä asiassa kuin minä ja meni vaihtoon. Nykyinen taas pystyi minuakin hieman opettamaan ja saan vaatimani korvauksen. Hänen vanhempi kollega oli hoitanut vastaavia juttuja aikaisemminkin. Minun kannaltani suurin tiedollinen ongelma oli se, että käräjäoikeuksien päätöksiä ei ole keskitetysti saatavilla, joten Finlexin oikeuskäytännössä ei ollut yhtään vastaavaa tapausta.

Äänikirjoja on suomeksikin Youtubessa aika paljon ja sen soittimessa voi nostaa nopeutta 25-prosentin kynnyksin.

Jari-Matti Mäkelä

Youtuben soittimen pikakelaus ei valitettavasti tuota parasta lopputulosta, vaikka osaakin kelata niin että ääni kuuluu (ei itsestäänselvyys digiaikana). Algoritmi pätkii ikävästi puhetta ainakin omaan korvaani. Kuuntelen mieluummin äänikirjat ja videot esim. mpv-soittimella (Linux), jossa säätö on 10% välein (ei %-yksikön). Nopeutta voi vaihdella myös kätevästi kesken kuuntelun.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #7

Kiitos tuosta mpv-vinkistä, asensin ja sehän perustuu mplayeriin, joten lähes kaikki on tuttua, mutta se nopeussäätö on jo näköjään mplayerissäkin. mplayer on ollut pitkään vakiosoittimeni paikallisille tiedostoille. Karu mutta toimiva. Man-sivu vaan on niin pitkä ja koukeroinen, että sitä ei mielellään usein lue.

10 % on ihan sopiva askel. Kun esim. TED talkit kuuntelen ja katson täysin sujuvasti 25 % nopeutuksella, mutta 50 % on useimmiten jo ihan liikaa, niin 33 % voisi olla optimi ja kun siihen tottuu, niin voisi taas lisätä siihen 10 %. Pienin askelin pääsee pidemmälle kuin liian pitkillä, joita ei ota.

Testasin aikoinaan vähän vastaavaa Batesin metodiin (silmäjumppa) liittyen. Lähtötilanne oli, että pystyin lukemaan sanomalehden leipätekstiä korkeintaan 40 cm etäisyydeltä. Kun sitä etäisyyttä vähitellen lisäsi, oli se lopulta 120 cm ja tuo onnistui nuorilla hyvillä silmillä kai vartissa tai ainakin alle puolessa tunnissa. Pienelläkin harjoittelulla voi saada aika uskomattomia tuloksia.

Nykyään vielä lähes kaikilla on se harhaluulo, että tallenteissa puheen kuuntelunopeuden pitää olla sama kuin puhujan puhenopeuden. Jos sitä vertaa siihen, että lukunopeuden pitäisi olla sama kuin kirjoitusnopeuden, ymmärtää että se on aika tyhmä ja rajoittava käsitys.

Youtubessa tai muuallakaan en ole huomannut nopeutukseen liittyvää pätkimistä, mutta ehkä kyse on jostain hieman muusta?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #9

Täytyykin pohtia uudelleen TV-ohjelmien katselutapoja. Vaikka minulla on 50/20 Mbps VDSL nettiyhteys, pätkii Areena ajoittain, kuten äsken aloittaessani katsomaan Tekniikka muuttaa ihmistä -ohjelmaa, joten keskeytin, latasin sen yle-dl:llä, aikaa meni kai pari minuuttia, nimesin *.fin.srt-tiedoston *.srt:ksi ja sitten katseluun mpv:llä. Se ei vaadi näköjään parametria -utf8, jotta skandit näkyy oikein, kuten mplayer. Nopeutta pystyi hyvin nostamaan 1.46 ja 1.61:een. Kun tuo ohjelma on norjalainen ja ymmärrän aika sujuvasti norjaa, niin 1.33 voisi silti olla järkevin. Norjaa minä en ole koskaan varsinaisesti opiskellut, joten se on ollut tavallaan "ilmainen" kieli, mutta kai sitä nyt pitäisi alkaa maksamaan pientä "veroa" kielitaidon ylläpidosta.

Toistaiseksi olen nopeuttanut vain puheita ja joitakin opetusvideoita, mutta kun kuuntelin äsken youtube-dl:llä ladattua musiikkia nopeudella 1.21, en huomannut äänessä mitään vikaa. Soittimien ja lauluäänen taajuudet pysyvät samana, on kuin tempoa vain olisi nostettu.

Tuo pistää kyllä miettimään, että saako taideteosta, elokuvaa, draamaa jne. tärvellä nopeuttamalla sitä, mutta toisaalta se katselukokemus on minun ja teen sen kanssa niin kuin parhaaksi näen. TV:n tiede-, tekniikka-, asia- jne. -ohjelmat kun tehdään sillä periaatteella, että tyhmempikin niitä ymmärtää, niin niiden nopeutus on vain järkevää, jos niitä pystyy seuraamaan. Tuokin Tekniikka muuttaa ihmistä on uusinta 1½ vuoden takaa, en tosin muista sitä katsoneeni, mutta aiheet olivat tuttuja.

Jari-Matti Mäkelä Vastaus kommenttiin #9

Hienoa jos oli apua. Onhan mpv:n käyttö hiukan vanhanaikaista kun kaikkea nykyään tehdään selaimessa. Mpv on parin nettituttuni aloittama, mutta nykyään varsin suosittu "fork" mplayeristä, ja tarkoituksena on ollut karsia pois vanhentunutta teknologiaa. Siinä on ihan hyvin onnistuttukin.

Tarkoitin sitä, että kun pikakelaa, ohjelmalla on pari vaihtoehtoa - joko nostaa puheen nopeutta kohti pikkuorava-ääniä, tai sitten leikkaa pois esim. hiljaisia kohtia niin että normaali puhenopeus säilyy, mutta ääni pysyy synkassa. Jälkimmäiseen on erilaisia algoritmeja. Minulla on jälkimmäinen tuottanut katkeamisia kesken sanojen youtuben videosoittimessa, mutta ehkä noiden katkojen huomaaminen on subjektiivista ja voi riippua monesta jutusta, nettiyhteyden nopeudestakin.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #11

Juu, minäkin olen selaimen kautta katsonut jo pitkään. Niin pitkään, että en ole huomannut tai tajunnut, että suurin osa uusista ohjelmista on Full HD resolla ja esimerkiksi Areenan soitin on aina 640p tai sitten täysruudussa, joka taas hukkaa 4K-näytöstä 3/4-osaa. Eli omalle levylle lataaminen on varsin järkevää.

Juuri nyt minulla tuntuu olevan pää täynnä räkää, mutta silti esim. Skavlan ruotsinkielisellä tekstityksellä on juuri sopiva 1.33 nopeudella. Norjan kielen taidon ylläpito ja opiskelu on helpompaa ruotsin kautta. Portillon Amerikan junamatkat taas oli sopivin nopeudella 1.46. Musiikki on ehkä parhaimmillaan 1.21 nopeudella. Tuppaa molli vaihtumaan duuriksi nopeutettaessa.

Tuo nettiyhteyden nopeus on paljon jännempi juttu kuin äkkinäinen arvaisi. Huomasin äskettäin, että Areena käyttää Akamaita ja Kemiönsaarella asuessani google.fi vastasi nopeammin pingiin kuin verkon lähin aktiivilaite. Nyt Lounean valokaapeli-VDSL-verkossa googlen vasteaika on melkein kolminkertainen.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Kuinka ollakaan, kävimme katsomassa kirjojen joulumarkkinoita Ratinan Suomalaisessa kirjakaupassa.

Olisi kaksikin kiinnostavaa, eli Siilasmaan Nokia-teos ja 21 oppituntia maailman tilasta. Ehkä pukki tuo jommankumman. Jälkimmäinen taitaa olla itse asiassa 21 itsenäistä tai tarinaa.

Kahvilla vertasimme hintoja Adlibrikseen ja huomattiin että sieltä saa 25 % halvemmalla, kunhan vain maksaa netissä ja noutaa paketin kioskilta. Melkoinen ero!

Jari-Matti Mäkelä

E-kirjana Siilasmaan kirjan saa noin puolet halvemmalla kuin Adlibriksestä. Odotan kovasti että alv-ale tulee jo pian voimaan, jotta e-kirjojen ostosta ei enää rangaistaisi.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa