Jukka Konttinen

Koulupoika ja musiikkiliikkeen ikkuna

Oulussa nuoruuteni viettäneenä, kun tuli asiaa keskustaan, ei voinut olla menemättä Musiikkimies-nimisen soitin- ja levykaupan ohi. Jos en väärin muista ja kartasta tarkistin, liike sijaitsi Hallituskadun ja Aleksanterinkadun risteyksessä.

Suzi Quatro, The Mud ja sittemmin erityisesti Hurriganes oli avannut tien rockin maailmaan. Hurriganes Roadrunner-levyn hankittuamme se soitettiin läpi ainakin kerran koulupäivän päätteeksi. Sisäkannessa komeili hienon näköinen, Albert Järvisen omistama sähkökitara ja kylläpä kuvan yksityiskohtia tutkittiin, levynkuuntelun lomassa. Ko. levy synnytti mielikuvan siitä, miltä oikean kitaran tulee näyttää ja kuulostaa. Eli Fenderin Stratocasterin sunburst-värinen runko, johon käsittääkseni oli vaihdettu Telecasterin kaula. (Tuo kitara on ollut myynnissäkin erikseen, hintapyyntö ollut noin 50000 euroa. Tampereen Vapriikin Hurriganes-näyttelyssä pääsin kitaraa ihailemaan lähempää ja otin siitä kuvia.)

Isä hankki jonkun halvan sähkökitaran, jolla soittoharrastus tuli aloitettua, en muista merkkiä. Musiikkimiehen ikkunasta ihailtiin niitä ammattilaisten soittimia ja kyllähän siellä Fender Stratocastereitakin oli. Sisällekin uskallettiin ja kokeilemaan soittimia vahvistimien kera. Kunnes myyjä tiukkasi: ”Ostatko jotakin”. Palautti reaalimaailmaan. Eipä sitä varoja ollut millä ostaa. Levyosastolla käytiin kuuntelemassa uutuuksia puhelimen luurin kautta. Ei ollut rahaa levyihinkään.

Veljen luokalla oli poika, jolla oli bändi nimeltä Spiders. Hänellä komea uudenkarhea Stratocaster. Esiintyivät Myllytullin yläasteen juhlasalissa ja siitä oivalsin, että rokkia voi soittaa niin, että se kuulostaa oikealta. Kateeksi kävi, sekä soitin että soitto.

Ensimmäisillä kesätyörahoilla ostin käytetyn Gibson SG:n. Se lähenteli jo ammattilaissoitinta. Opiskeluaikoina bändivirityksiäkin oli, vahvistimena Music Man. Biisejä tehtiin. Valmistuttuani ja työelämään siirryttyä, SG ja Music Man varastettiin eräissä firman juhlissa. Vakuutuksesta saadut rahat menivät keittiöremonttiin.

Kun kesätöissä ja työelämään siirryttyä rupesi jäämään ylimääräistä, tuli hankittua levyjä melkoinen kokoelma. Kitaroita sai myös netistä ulkomaita myöten ja kokoelma niitäkin jo on. Mukaanlukien se Fender Stratocaster, sunburst-rungolla. Custom Shop-malli HSS-mikityksellä eli yksi mikrofoni tuplakelainen Humbucker. Koulupojan unelma on saanut täyttymyksensä.

Laadukkaissa kitaroissa arvo säilyy ja jopa nousee – levyjen arvo ei taas säily koska periaatteessa kaiken musiikin saa suoratoistona, puhelimeen. Vinyylilevyjä kaupitellessa on joistain saanut ihan asiallisia hintoja, kun taas suurin osa niistä ei näytä kiinnostavan ketään. Se Roadrunner-levy taisi mennä veljen kokoelmiin – oli huonolla levysoittimella ja neulalla aika puhki tullut soitettua.

Nykynuoret eivät välttämättä sähkökitaroita näyteikkunasta enää ihaile – ehkäpä sen sijaan jotain räp/hiphop-musiikkiin liittyviä kalustoja. Sähkökitaran kuolemasta on puhuttu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Helsingissä sijaitsi Annankadulla lähellä Kansakoulukadun kulmaa 60-luvulla Aron Soitin, josta kävin ostamassa Beatlesien uuden Help-älppärin. Se maksoi kymmenen markkaa. On minulla vieläkin tallella.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Tampereen reissuilla ja sittemmin Tampereella asuessa tutuksi kävi Epe's Music Shop jossa tuli muutama lauantain shoppailutuokio vietettyä. Epeksellä oli mukava tapa lanseerata kitaristien levyjä joita tuli hyllyyn hankittua. Myöhemmin käytiin siellä lasten kanssa.
Niin vain sekin lopetti aikaa sitten.

Hyväkuntoinen Beatlesin vinyyli, painos lähellä julkaisupäivää, on varmasti enemmän kuin 10 markkaa nykyrahaan käännettynä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Toinen uutena 60-luvulla ostettu Beatles-vinyyli on myös tallella: Revolver, jonka faija toi pyynnöstäni Tukholman reissulta jo ennen kuin sitä sai Suomessa ostaa.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Et varmasti saanut "uutena" kympillä. Itse ostin sen silloin älppärin perushinnalla, 22 markalla. Mahdollisuuksien rajoissa on, että jokin liike myi – monen kuukauden ikäistä :) – Helpiä kympillä jouluna 1965, kun Rubber Soul oli jo ilmestynyt.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kyllä se minulle uutena myytiin ja olen melko varma tuosta kympin hinnasta, kun se oli tasamääränä niin helppo muistaa. Sitä en muista milloin tarkkaan ottaen sen ostin, mutta todennäköisesti en ennen joulukuuta kuitenkaan, koska olin ennen ostoani katsomassa elokuvateatterissa kyseistä elokuvaa Messuhallia vastapäätä Mannerheimintiellä. Chekkasin nyt, että elokuvan ensi-ilta oli vasta 10.12.1965. (Jos pidät mahdottomana, niin on olemassa 10%:n mahdollisuus, että se tasahinta olisikin ollut 20mk).

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #6

Varmasti se on ollut "uusi" siinä mielessä, ettei ollut käytetty. Help julkaistiin kesällä 1965 ja Rubber Soul joulukuussa 1965.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Hienoa ajankuvaa, Jukka. Mun isobroidi hankki 1970-luvun puolivälin maissa Stratocasterin. Rämpytin sitä joskus salaa, mutten koskaan oppinut soittamaan.

Broidilla oli nuorena kova bändi Lohjalla. Treenasivat meidän autotallissamme. Itse olin keskinkertainen joukkueurheilija ja wanna be -rokkari, joka olisi halunnut osata soittaa etenkin rumpuja. Nyt olen hankkinut Rolandin TD-11-sähkörummut, joita paukuttelen ehtiessäni.

Epe's oli tunnettu myös Lohjalla erityisen hyvästä punk-valikoimastaan, johon pääsi tilaamalla käsiksi. Ysiluokan Tampereen-luokkaretkellä siellä sitten vierailtiin.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Hyväkuntoisesta 70-luvun lopun Stratocasterista voi pyytää päälle kahta tonnia.

Epe'siltä tehtiin kimpassa tilauksia Ouluunkin. Työn perässä Tampereelle muutto v. 89 helpotti tilannetta.

Ideaparkin levymessuilta viime sunnuntaina ostin kitaristi Steve Vai levyn Passion and Warfare erittäin hyväkuntoisena vinyylipainoksena. Ostin sen alunperin CD:nä. Kävin katsomassa pari vuotta sitten keikan Helsingin kulttuuritalolla jossa Vai juhli tuon levyn 25-vuotista taivalta soittamalla kaikki sen biisit.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset