Kansallinen muumimuki-päivä
Nyt sitä sitten saa, uutta muumimukia, jota myydään vain tänään. Huuto.net-palstalla pyynti on jo päälle satasen luokkaa. Mihin lie hinta iltaa kohden siitä kohoaa. Jonotus alkoi jo eilen ennen puoltayötä.
Myynti on 6 kpl/asiakas, joka varmistaa, että asialla tehdään trokausta ja saadaan hyvät tuntipalkkiot jonotuksesta. Periaatteessa ja käytännössäkin tällaiset tulot ovat veronalaista tuloa, joka pitäisi ilmoittaa. Vaikka tuskin kukaan trokari sitä tekee. Toisaalta oman tavaran myynnillä on tietyt säännöt, missä määrin sitä voi tehdä verovapaasti, voittoa max. 5000 euroa vuodessa.
Mukien trokaus on siis mielestäni harmaata taloutta konkreettisimmillaan. 5000 euron vuosiraja on asetettu varmaan vain siksi, että asiaa on vaikea ja kallis valvoa, saatuun verohyötyyn nähden. Jos vertaa vaikka pankin sijoitustileihin, joissa vero taitaa napsahtaa jo yhden euron tuotosta ja pankki ottaa omansa. Moniakohan kymmeniä tuhansia puhtaana käteen trokarit tienaavat.
Luonnollisesti ei ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Kokemus täyttyy, kun lisätienesteillä pääsee kehumaan kavereilleen. Kuinka nopea ja nokkela oli. Tätä psykologiaa käytettäneen vaikka huonekalumyynnissä, jossa on jatkuvasti 50- 90 % alennuskampanjat.
Asiassa ei minusta ole kyse pelkästä hetkellisten lisätienestien hakemisesta, vaan kulttuurista - elämysten hakemisesta. Kuten Pokemon-villityksen aikoihin professori Jyväskylästä totesi, "monien länsimaisten ihmisten elämä tyhjenee merkityksistä". Merkitystä haetaan sitten vaikka muumimukien tai Pokemonien perässä juoksemisella? Tulee mieleen myös Maslowin tarvehierarkia - mukin metsästys taitaa mennä asteikon yläpuolelle.
No, muumimukeja on hankala varastoida ja asettaa näytille, sisustuksellisesti. Keskittynen muihin keräämisen lajeihin. Käyn kokeilemassa, josko Iittalan myymälästä yhden mukin vielä saisi iltapäivällä. Kohtuus kaikessa.
P.S. Erään twitteristin mielestä päivän nimi pitäisi olla "Anna työtä trokareille". Olisiko Tove Jansson tällaista halunnut, syntymäpäivänään? Joku myyjä jo laskelmoi, että tekee yli 400 € tilin tunnin mukijonotuksella.
P.P.S. Kävin sitten Pirkkalan Iittala Outletissä varmistamassa, että kaikki mukit on menneet kaikista myymälöistä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)
Modernia sanontaa soveltaen: "jotain se Janssonien firma on tehnyt oikein", kun Muumi-aiheisia astioita myydään tuollaisissa kampanjoissa median huomion kohteena.
Eikä astioilla sisustaminen mikään erityinen temppu ole. Asennetaan vaikkapa 25 cm katon alapuolelle lasinen hylly huonetta kiertämään, niin pari sataa mukia mahtuu heti nähtäville, eikä kukaan edes törmäile tuohon asetelmaan. Ledivalaisimia sopivasti tuomaan astioiden ilmettä esille - ja välttämätön pölyjen pyyhkiminen muutaman päivän välein - kyllä passaa Muumien paistatella!
Kuka pyyhkii pölyt niistä, katon rajasta? Mitä sisustusasiantuntijat sanovat? Puhumattakaan Feng-Shui.
ITselläni on muumipostimerkkien melko täydellinen kokoelma. Vuosien 2015 ja 2018 FDC-kuoret puuttuvat. Helppo säilyttää komerossa.
Nyt iltapäivällä mukin hinta 100-200 euroa.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005785346.html
Nyt aamulla 10.8. huutonetissä mukilla "Osta heti"-hinta näyttää olevan 150-450 €. Keskihinta ei taida hiipiä yli 200 € ainakaan ennenkuin nyt käynnissä olevat yli kymmenen huutokauppaa ratkeavat.
Tex Willerin jättikirja nro 1 Kadonnut Pueblo oli parhaimmillaan hyväkuntoisena keräilypiireissä jopa 100 euron arvoinen, kunnes Egmont kustannus Oy otti siitä (ainoana jätti Texinä) uusintapainoksen, joka romahdutti markkinat. Ykköspainoksen, huolimatta siitä, että painos oli pieni, arvo putosi pariin kymppiin. Itselle jäi niitä kaappiin 5 kpl. Ehkä ne sellofaaniin käärittynä kasvavat hiljalleen pääomaa kaapissakin.
Tex Willerin normaalilehden vuosikerta 1971 on pitänyt hintansa markkinoilla, vaikka niistäkin on uusintapainokset kronikka nimillä.
Hinnan säilyminen johtunee siitä, että valtaosa vuosikerran numeroista 1 ja 2 on tuhoutunut huonon liimauksen johdosta. Mint kuntoisen vuosikerran hinta pyörii tuhannen euron paikkeilla.
Muumeilla on nyt hype, mutta pitkässä juoksussa niille käy kuten pyramidihuijauksessa. Viimeisin ostaja lyö kätensä paskaan.
Minulla puuttui Egmontin kovakantisesta Asterix-kirjasarjasta ensimmäinen osa. Painettu joskus 2000-luvun alussa. Lopun sarjan olin hankkinut kohtuuhintaan divarista. Huhuilin sitä varmaan parilta kirjamessuiltakin. Egmontin ständillä sanoivat että tuskin uusintapainosta tulee. Kun sain tietoon, että tuo eka osa olisi tarjolla tamperelaisessa divarissa, niin meninpä katsomaan. Siellähän se oli, paperisessa kansilehdessä lievä repeämä, tosin siististi teipattu. Hinta silti "maltaita" vaan pakko se oli ostaa. Sitä ei vain lastenlasten hyppysiin uskalla antaa.
Juuri muuten ostin Ebay'stä kitaristi Steve Morsen bändin Dixie Dregsin ensimmäisen demolevyn. Se oli myös hinnaltaan 10-15 tavallisen käytetyn vinyylin luokkaa, mutta saatava sekin oli. Onneksi myyjä suostui postittamaan Suomeen. Jotain tullimaksuja siitä voi tulla. Mutta myydyillä vinyyleillä sen voi maksaa.
"Kätensä paskaan"-osastolla lienevät Rahapajan ja Monetan keräilyyn tarkoitetut tuotteet.
Ostin joskus vuonna miekka ja kirves pikkurahalla divarista teoksen Hyviä enteitä: Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset.
Nykyisin tuo Jalavan kustantama pokkari maksaa parhaimmillaan toista sataa divareissa. Itseeni ei ole tuo keräilykärpänen milloinkaan iskenyt, mutta oli ihan kiva huomata, että minultakin löytyy yksi arvokas kirja.
Pahaa kuitenkin pelkään, että ensipainoksen arvo romahtaa, jos kirjasta otetaan uusintapainos. Hinta perustuu tällä hetkellä siihen ettei tuota teosta tahdo saada mistään.
Terry Pratchett ja Neil Gaiman ovat kuitenkin erittäin suosittuja kirjailijoita.
Helsingin Kirjamessuilla näki kirjan elinkaaren. Jonotin uniikin nimikkopiirroksen Pertti Jarlan uusimpaan, kun jotain hänen vanhempaa albumiaan myytiin alenurkalla 2 eurolla.
http://jukka-konttinen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kul...
Kommentoi 9 kommenttia