Jukka Konttinen

Tannbachin kautta Saksojen ihmiskohtaloita

Draamasarja Tannbach – vartioitu kylä on mielestäni parasta, mitä YLE on lähettänyt televisiosta pitkään aikaan. Aiemminkin on esitetty vastaavaa laatua, kuten ainakin Sodan sukupolvi sekä Deutschland 83. Kaikissa näissä kolmessa on myös samoja näyttelijöitä, kuten ainakin Ludwig Trepte kaikissa kolmessa sekä Jonas Nay kahdessa mainituista.

Tannbach alkaa Toisen maailmansodan loppuvaiheista huhtikuun 1945 lopusta, kun amerikkalaiset joukot tyhjentävät Baijerin kyliä Hitlerille uskollisista. Tannbachin kylä kun sijaitsee Venäjän ja Yhdysvaltain armeijan valloittamien alueiden rajalla. Vallan vaihtuessa natsiaatteen tunnusmerkit poltetaan keittiön uunissa ja Venäjän rintamalta karannutta puolisoaan salannut kreivitär joutuu teloitetuksi nuoren natsiupseerin käskystä. Hallinnon vaihtuessa amerikkalaisilta venäläisille nämä taas teloittavat perheen, joka piilottelee Hitlerin kuvaa piironkilaatikossa. Tunteiden vähän laantuessa pikateloitukset sentään jäävät pois, vaikka voittajilla on suuri työ selvittää rikoksiin syyllistyneet ja syyttömät.

Tannbachin kylä jaetaan keskeltä kahtia ja sodanjälkeisen ajan kuluessa voidaan seurata rajapyykkien ja muurin kohoamista Itä- ja Länsi-Saksan välillä, samoin kun tietynlaisen vainoharhaisuuden. Toisilleen sukulaisten ihmisten jakautuessa rajan molemmin puolin ja tämän jättäessä umpeutumattoman trauman. Kirjaimellisesti rajan yli toisiaan katsellen. Tarinaa ei kerrota tarkkana kuvauksena Saksan jakautumiseen liittyvistä tapahtumista, vaan näiden vaikutuksesta ihmiskohtaloihin. Suuria tunteita on luonnollisesti mukana ja myös ihmishengen arvo on monesti vaakalaudalla.

Näissä saksalaisissa sarjoissa draamaa ja tunteita ei paisutella eikä liioitella, historiallisen realistiset puitteet takaavat sen. Samoin sarjat ovat hienoja saksalaisen mentaliteetin kuvauksia, minusta hyvänä vastapainona Hollywood-teollisuudelle. Hollywoodissa kun sotaolosuhteiden kuvauksissa perinteisesti on demonisoitu vastapuoli lähes tai täysin epäinhimilliseksi ja luonnollisesti amerikkalaisesta näkökulmasta. Sotaelokuvista kirjoitin erikseen.

Saksalaiset sarjat osoittavat, että tavallisten ihmisten valinnoissa ei ole kyse useinkaan ideologis-poliittisista päämääristä, vaan henkilökohtaisista tunteista. Itsekkyydestä ja opportunismista rakkauteen sekä läheisestä välittämiseen, esteistä huolimatta. Aktiivisista vaikuttamisyrityksistä passiiviseen sopeutumiseen. Samoin annetaan ymmärtää, etteivät valinnat voi koskaan olla mustavalkoisia, pelkästään hyviä ja huonoja, riippumatta siitä, mitä hallintomallia kannattaa ts. minne puolen Saksojen rajaa on kohtalo heittänyt.

Miksi nämä tapahtumat jaksavat kiinnostaa, johtunee merkittävästi siitä, että nuoruudessani Saksassa kesätöissä v. 1987 ehdin kokea sekä vauraan Länsi-Saksan sekä köyhtyneen Itä-Saksan, erityisesti vieraillessamme silloisessa Berliinissä ja siellä myös erikseen Itä-Berliinin puolella. Kuuluisan Checkpoint Charlien kautta, tunteja jonottaen. Samoin kuin sain tutustua ystävälliseen ja avoimeen, manner-eurooppalaiseen saksalaiseen kulttuuriin ja ihmisiin. Kohtasin myös samalla Bayer Leverkusenin tehtaalla työskenteleviä Itäblokin maista enemmän tai vähemmän laillisesti tulleita. Saattoiko itäblokin murtumisen jo aavistaa, siitä monikulttuurisen rennosta tunnelmasta asuntolassamme? Vuoden 1989 tapahtumat jäänevät ikuisesti mieleen ja niistä ajoista on tehty hienoja dokumentteja.

Branderburger Tor’in tai Portin alta kulkiessani jokunen vuosi sitten oli erikoinen tunne, kun muistelin vuotta -87, katsellessamme samaa aluetta rajavyöhykkeeltä. Luonnollisesti 80-luvulla näin realistisia TV-kuvauksia Itä-Saksasta tai Toisesta maailmansodasta, ei olisi ollut mahdollista esittää.

Tannbach-sarja on siis edelleen menossa ja nähtävissä YLE Areenassa, tosin aloitusjakso näytti sulkeutuneen juuri eilen. Jokaisen jakson olen tainnut katsoa useampaan kertaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Hienojen saksalaissarjojen luetteloon liittäisin myös Kotiseudun sarjat.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Ehkä olen kärsimätön, mutta Kotiseutu oli mulle vähän turhan verkkainen.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset