Jukka Konttinen

R.I.P. Pressiklubi

Ylen TV1:n Pressiblubi oli ohjelma, jota tuli seurattua säännöllisesti perjantai-iltaisin, siitä huolimatta että ajankohta oli parasta juhla-aikaa viikonlopun alkamisesta. Nyt se on sitten päätetty lopettaa ja huomasin Twitteristä ketjun, jossa HS:n Saska Saarikoski pohti syytä asiaan. Hän epäilee, että syynä on se, että mediakritiikki on liian hankala aihe Ylen johdolle. Pressiklubin toimittaja Sanna Ukkola vastasi, että tilalle tulee hänen ja Marja Sannikan vetämä uusi formaatti. Saarikoski toteaa, myös että jos ohjelma olisi lopetettu Timo Harakan tai Stillerin aikaan, siitä olisi tullut ”merkittävä sananvapaustaistelu”.

Ilman salaliittoteoreetikoksi julistautumista, epäilen samaa kuin Saarikoski. Miksipä enää kiusata mediaa ja journalismia omalla ohjelmalla, joka on juuri vastuulliseksikin julistautunut. Epäilen tarpeen olevan vetää piiru viihteen suuntaan. Ja mihin sellaista tarvitaan, kun tähtijuontajapersoonien vetämiä talkkareita on joka TV-tuotantoyhtiöllä. Sannikalle ja Ukkolalle nimikoitu ohjelma varmaan hivelee heidän itsetuntoaan, olipa sisältö mikä hyvänsä?

Olen samaa mieltä kuin monet että jotain jäi pois kun Ruben Stiller lähti ohjelmasta. Stillerin itseironiset kevennykset keskellä vakavaa asiaa eivät olleet pelkkää ontuvaa vitsailua, vaan taustalta kuulsi hänen humaani otteensa asioihin. Että ei pitäisi ottaa aina niin vakavasti, ihmisiä tässä ollaan. Mutta Ruben jatkaa radion puolella ja sieltä voi kuulla hänen itseironistis-humoristista tyyliään. Olen kuunnellut keskustelut hänen juontamanaan saamelaiskulttuurista sekä myös Vapun aikaan politiikan tilasta. Ukkola ja Sannikka ovat ok toimittajina, mutteivät viihdyttävyydeltään kyllä ikinä yhdessäkään pysty samaan. Siis jos sitä nykyisellä muutoksella haetaan. 

Pressiklubin ehkä muistetuimpia tapauksia on Atte Jääskeläisen ympärille syntynyt kohu ns. Sipilägaten aikana. Jossa syntyi tilanne, että Stiller Jääskeläisen alaisena sai lähetyksessä ”grillata esimiestään parin kaverin kera”, kuten nettipoliisi Marko Forss totesi tapauksesta. Joka tapaus johti kai Stillerin poistumiseen ohjelmasta, omasta tahdostaan. Samoin kuin Sanna Ukkola intiaanipäähine päässään, sivuten samaa kulttuurisen omimisen teemaa, kuin juuri laantumassa oleva Herra Heinämäki-kohu. Paavo Väyrysen poliittisen uran (viimeisiä) vaiheita olemme myös saaneet seurata, myös hänen itsensä selittelemänä ohjelmassa.

Ohjelmien lopettamisien perusteena saa aina kuulla, että ”aika on ajanut ohi”. Ihmettelen Saarikosken tavoin, että mitä vikaa Pressiklubissa oli, kun se oli kuitenkin varsin suosittu ja tärkeä? Ei tällaisella sisällöllä saa ainakaan sitä epätoivoisesti tavoiteltua nuorta yleisöä perjantaina television ääreen, vaikka toteutus olisi mikä. He pysynevät suoratoistoformaattiensa parissa, jos niissäkään.

Samoin voisi ihmetellä Kuningaskuluttaja-ohjelman lakkauttamista. Epäilisin sen syyksi ikäväksi koettu kaupallisten toimijoiden häirintä. Josta varmaan tuli noottiakin, kulisseissa. Kaupalliset toimijat tapaavat korostaa kaikenlaisen palautteen saamisen tärkeyttä, julkisesti. Tosin luonnollisesti ratkoisivat reklamaatio- ja riitatapaukset ilman valtakunnallista televisiohuomiota. Iskelmä- ja tanssikulttuuriin liittyvän ohjelmiston katoamista on myös surkuteltu

Kuulemma Ukkolan mukaan Pressiklubillekin kaavaillaan jatkoa. Sen kun näkisi. Mediakritiikkiä kun opetetaan koulussakin, niin miksei veronmaksajien kustantamalla mediayhtiöllä? Itsemme kuoliaaksi viihdyttämisen trendi vahvistunee, samalla siis katsojien aliarviointi. Jo hävityssä kamppailussa suoratoistopalveluja ja muita vapaa-ajan kilpailevia viihdeformaatteja vastaan. Raha ratkaisee, Ylelläkin. Taistelu olemassaolosta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Minä vuorostani en jää kaipaamaan pressiklubia. Sen sijaan kaipaan edelleen Erkki Saksan mainiota "Maailmaa sanojen vankina"-ohjelmaa. Perusteluni on siinä, että pressiklubissa toimittajat juttelivat mukarennosti toimittajien kanssa kun taas maailma sanojen vankina-ohjelmassa tehtiin kunnon mediakritiikkia (= toimittaja kyseenalaisti niin pää- kuin rivitoimittajia). Valtava ero.

Etenkin Timo "promille" Harakan ja Ruben Stillerin aikana pressiklubi oli liiankin selvästi demarikanavaa...aloituksen otsikon mukaisesti siis minunkin puolestani: R.I.P. ja kevyet mullat. Kaikki loppuu aikanaan ja onneksi tuo perustotuus koski myös pressiklubia:

Mediakritiikki, Saksa, Harakka ja Stiller (2010):
http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/52120-media...

Ihanaa: toimittaja haastattelee toimittajaa...(2014):
http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/179516-ihan...

Reilu media- ja journalismikritiikki pressiklubin tilalle (2017):
http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231471-reil...

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Samaa ohjelmaa minäkin haikailin, eli Maailma sanojen vankina. Ohjelmasta on niin kauan, etten muista sen sisältöjä. Otsikkotasolla asian ytimessä.

Olen eri mieltä kuitenkin siitä, että kyllä toimittajat toteavat julkisesti Pressiklubissa median ongelmallisia toimintatapoja. Joista toteamuksista kriittinen katsoja voi vetää johtopäätöksensä. Kun luottavat siihen että ne ovat "maan tapa" ja täten niistä ei haloota nouse. Näitä maan tapoja olen itse luetellut erikseen:
http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25...

Jos taas mediakritiikkiä tehtäisiin jonkinlaisena kansalaiaktivismina, se riistäytyisi helposti mamuöyhöttäjien, putinistien tms. temmellyskentäksi. Jonkun sitä kuitenkin pitäisi tehdä, sillä ei korppi korpin silmää noki.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

...kiinnostava kriittinen särmikkyys karsitaan pois pala palata...tyhjän saa pyytämättäkin.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Kuten totean, mielestäni kyse on kilpailu ihmisten huomiosta suoratoistosisältöjen ja sosiaalisen median tms. kanssa. Jonka ratkaisuna on viihde ja viihteellistäminen. Kun ei muutakaan keksitä ja se sopii rahoittajillekin.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Stillerin aikana katsoin ohjelman aina kun suinkin mahdollista. Ukkolan tultua lätkämatsit ja lentopallo ovat ohittaneet kiinnostavuudessa. Ehkä joka toisen Ukkolan vetämän ohjelman olen katsonut enkä jää kaipaamaan.

Jotkut persoonat vain ovat sellaisia että heitä haluaa nähdä kerran viikossa. Stiller sellainen oli, Ukkola ei mikä ei tietenkään ole hänen omaa syytään.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Stillerin mainioita radiohaastatteluja saa YLE Areenasta tallenteina kuultavaksi. Suosittelen.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ukkola on alun itsensä esille tuomisesta vähän tasaantunut, mutta ei vieläkään tarpeeksi.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Ukkola on kunnostautunut minun silmissä ruotimalla huuhaata ankarasti.
https://yle.fi/uutiset/3-7209649
https://yle.fi/uutiset/3-6488757
Sillä toiminnalla kun ei massojen suosiota kalastella. Vaan päinvastoin suosiota saa poppamiesten juttuja sanasta sanaan referoimalla. Etenkin naistenlehdissä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

'Riskialttiit', mutta kansaa viihdyttävät ohjelmat, näyttävät nyt karsiutuvan vauhdilla.

Uutisvuoto loppuu syksyllä. Nyt sitten ilmoitus Pressiklubista ja pian varmaan loppuu myös perjantai-aamun Jälkiviisaat.

Viimeksi mainittu on tosin jo vesittynyt, sillä ilmeisesti Ylen on ollut vaikea löytää teräviä sanankäyttäjiä.

Myös Uusi päivä -sarja on päätetty lopettaa. Itse en ole koskaan sarjaa katsonut, mutta ilmeisesti tilanne oli näyttelijöille yllätys. Työttömäksi jääminen ei ole herkkua - kiinnityksiä ei liene helppoa saada.

Uusi Ylen johtaja, Merja Ylä-Anttila on jo vissiin väläytellyt myös mainosten tuloa Ylelle. Mene ja tiedä.

Raha on tässäkin iso vaikuttaja. Kansa maksaa veroja, joita Ylen johto sitten soveltaa omiin intresseihinsä. Taitaa se pääjohtajan tehtäväkin superpalkkoineen olla niitä Suomen himotuimpia.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Juu, Jälkiviisaat on myös ollut perjantaiaamun herkkupala. Aina ei vain ole ehtinyt seuraamaan kun töihin on mentävä.

Uusi päivä on kovin naiivi, saa mennäkin. En ole kohderyhmää. Uutisvuodon tunnarissa on ollut antiikkinen Nokia-puhelimen Säkkijärven polkka-soittoääni 90-luvulta asti. Kertoo sekin jotain. Baba Lybeckin tekonauru ei säväytä.

Iskelmä- ja tanssikulttuurin ystäviä on varmasti sen verran että Ylen pitäisi heitä palvella jotenkin. Viime kesän Hula Hula ei monenkaan suosiossa ollut.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Vastauksena kommenttehin #9 ja #11. Kommentissa #10 sotkin Uusi päivä- ja Vain elämää-sarjat. Nyt korjattu. Vain elämää jatkunee loputtomiin - tai siis ainakin niin kauan kuin tästä genrejen toisiinsa sekottamisesta ja taiteilijoiden kyynelehtimisen katselusta voidaan ammentaa. Siitäkään ei ehkä loputtomiin.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#10 Vain elämää -formaatti alkuunsa sai joukot tv:n äärelle, sillä siellä itkettiin vuolaasti. Jostain syystä ihmiset 'rakastavat' itkua!

Taisi se nostaa jotkut artistit myös pinnalle ja suosioon (Cheek). Nykyisin itkua on vähemmän, sen sijaan esitysten taiteellisuus korostuu (Terhi).

On totta, että Iskelmät ovat nykyisin arkistojen varassa. Teemalta tuli viikolla tunnettujen, monien jo edesmenneidenkin esityksiä (Laila Kinnunen etc.)

Luulen, että laajasti kaikkia kansanosia palvelevia formaatteja ei oikein synny. Ohjelmia rakennetaan varmimmin tiettyjä kohderyhmiä varten.

Katsojalukuja ei kuitenkaan Ylen tarvitsisi syynätä, sillä mainostajia ei tarvitse miellyttää.

Varmaankin Yle ottaa mielellään vastaan ehdotuksia! Ei se luovuus pelkästään Ylen henkilökunnassa rehota - kansaakin on hyvä kuulla!

Käyttäjän PanuSaarela kuva
Panu Saarela

Stillerin vetämänä Pressiklubi oli loistava, Ukkolankin hyvä. Käsittämätöntä, että oikeastaan ainoa mielenkiintoista keskustelua tarjonnut tv-ohjelma lopetetaan.

Miksi aito kriittisyys tukahdutetaan? Meidän ei pitäisi olla Unkari, Puola, Turkki tai Venäjä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#12 Panu, aito kriittisyys on uhka. Vallankäytön suurin uhka on aina - aina puhujat, jotka uskaltavat.

Mielestäni Pressiklubi on ollut jota kuinkin kevyttä, kesyä polemiikkia, joka ei koskaa ketään loukkaa.

Olettamukseni on, että johdon vaihtuminen hermostuttaa ja formaatteja lopetellaan

Terävää, yhteiskuntaa ja mediaa arvioivaa ohjelmaformaattia saamme odottaa.

Sitä tuskin tulee. Suru siitä!

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Päinvastoin minusta on hyvä, että annetaan toimittajien itsensä kertoa motiiveistaan ja tulkinnoistaan. Kriittinen katsoja pystyy vetämään johtopäätöksiä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Ylessä eletään ilmeisesti jonkinlaista epävarmuuden aikaa, kun toimitusjohtaja on vaihtumassa. Uuden toimitusjohtajan Merja Ylä-Anttilan poliittisista ja yhteiskunnallisista ajatuksista ei ole selvää kuvaa. Hänhän tulee kaupallisen median puolelta.

Olen ihmetellyt, ettei Merja Ylä-Anttilan suunnitelmista ole juurikaan keskusteltu eikä kyselty. Onko Ylen henkilökunta yhä sokissa, kun keskustelu loistaa poissaolollaan? Ovatko Pressiklubin ja Uutisvuodon lopettamiset jonkinlaisia ennakkotoimia vai ovatko ne uuden toimitusjohtajan jo junailemia ratkaisuja?

Kysymyksiä siis riittää. Tärkeää ei kuitenkaan ole, että ohjelmat jatkuvat samannimisinä maailman tappiin. Jos uudet johtajat ja päälliköt haluavat jättää nimensä aikakirjoihin muuttamalla ohjelmien otsikoita ja vaihtamalla tekijöitä, mikäpä siinä. Tärkeintä on, että yhteiskunnallinen ja mediakritiikki jatkuu vähintään entisellä voimalla - toivottavasti vielä ronskimpana. Elämmehän sananvapauden eliittivaltiossa: http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254789...

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Timo kirjoitti: "Jos uudet johtajat ja päälliköt haluavat jättää nimensä aikakirjoihin muuttamalla ohjelmien otsikoita ja vaihtamalla tekijöitä, mikäpä siinä".

Näin varmasti onkin. Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeätä muistuttaa, että Pressiklubissa kyse oli ainoastaan yhteiskunnallisesta kritiikista kun vuorostaan Maailma sanojen vankina-ohjelmassa tehtiin aitoa ja rohkeata mediakritiikkia.

Minusta pressiklubin heikkous (etenkin Harakan ja Stillerin aikana) oli siinä, että kyse oli enemmän toimittajaporukan omista mielipiteistä kuin tasapuolisesta ja puolueettomasta kritiikista. Koska en ole demari, niin katsojana koin sen selkeänä puutteena.

P.S. "Maailma sanojen vankina"-ohjelman Erkki Saksa oli demari, mutta ilmeisesti hyvinkin rohkea sellainen..

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Anttilasta tulee mieleen hänen illallisensa Erkki Liikasen kanssa Porin Jazzien ja Suomi Areenan yhteydessä. Jota tilaisuutta tämä teatteriohjaaja yritti dokumentoida mutta estettiin. Sama ohjaaja oli Stillerin vieras usein. Mutta näki selvästi kuinka valtamedia on hyvää pataa julkisen talousvallan kanssa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kannatan lämpimästi Maailma sanojen vankina -sarjan tai samalle aihepiirille omistetun ojelmiston jatkamista ja kehittämistä. Tarvitaan yhteiskuntakritiikkiä ja tarvitaan mediakritiikkiä. Ne ovat oleellinen osa sananvapautta ja demokratiaa. Pressiklubi-tyyppisen ohjelman toimittajia olisi vaihdeltava, jotta kaikki näkökulmat tulisivat läpivalaistuiksi.

Tuntuu kyllä erikoiselta, että tuleva toimitusjohtaja ja hänen alaisensa päälliköt eivät tunnu innostuvan keskustelemaan näistä kysymyksistä.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Yle pilasi varsinaisen innovatiivisen formaatin, puheradio, ymppäämällä 3-4 musiikkitaltiota (ei edes soittolistoilta)/ tunti. Täysin järjetön muutos. Biisit paikasta, mihin ei aurinko paista. Toivottavasti eivät ronki Areenaa Heinämäen jälkeen, monesti palkittu Teema takaisin ja Fst veks....

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset