Jukka Konttinen

Nimikirjoitukset ja selfiet

Nimikirjoitusten hankkiminen kuuluu joidenkin kulttuurinystävien harrastukseen, eri taiteen ja urheilun aloilla. Nimmareiden keräilijöistä kuuluisia oli Eki-Setä, joka käsittääkseni keräsi laajan ja varsin täydellisen kokoelman aikansa populaariviihteen tähdistä. Käyttäen siihen melkoisesti aikaa ja vaivaa. Luin hienoisella ihastuksella myös promoottori Antti Einiön kertomuksia signeerattujen poptähtien valokuvien kokoelmastaan, joista on ollut myymässä merkittävää osaa. Kukapa sähkökitaramusiikin ystävistä ei haluaisi (tai olisi halunnut) nähdä Jimi Hendrixiä elossa ja nimikirjoitusta, miksei selfietäkin hänen seurassaan. Paitsi että Einiö ei käsittääkseni juuri Hendrixistä halunnut ko. muistoa vaikka mahdollista olisi ollut, henkilökohtaisten antipatioiden johdosta.

Olenpa itsekin näitä nimikirjoituksia kerännyt, kun kohdalle tilanne on sattunut, eri kulttuuri- ja urheilutapahtumissa. Ystäväni ihmetteli tätä intoani, että miksi sellainen nimmarin saaminen on tärkeää, merkityksellistä? Eihän se loogisesti olekaan, siis taiteilijan itsensä musteen raapustus kirjan sivulla, valokuvalla tai musiikkitallenteen kannessa. Onko nimmarin penääminen sitä, että haluaa päästä toteamaan, että nämä menestyneet ovat samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin? Tai että kun on tällaisen julkkiksen lähellä, on hetken julkkis itsekin? Että saa kehuskella toisille kun on tavannut julkkiksen ja siitä on todiste?

Toisaalta voi kysyä, että miksi ylipäänsä kulttuuri tai urheilu on merkityksellistä kokemuksena, miksi mennä Kirjamessuille tai suosikkiartistinsa konserttiin. Kyse on elämyksistä, sellaisista jotka ehkä muistaa koko ikänsä. Kun palaa kotona rauhassa sen nimmarin ääreen, niin muistaa tilanteen ja kulttuuritapahtuman varsin selkeästi. Kun asia vielä liittyy artistiin, jonka hengentuotokset ovat aidosti koskettaneet oman elämän eri vaiheissa. Antanut ehkä sellaista, jota artisti itse ei pysty edes kuvittelemaan.

Viimeisimpinä kokemuksista olin juuri Helsingin Kirjamessuilla, joissa kävi hyvä tuuri tavata sekä Esko Valtaoja ja Pertti Jarla uusimpien kirjojensa parissa. Olihan nuo kirjat ostettava ja heiltä nimmari jonottaa. Esko vaikutti yhtä innostuneelta kuten aina julkisuudessa ja faniensa huomiosta aidosti nauttivalta. Oli hienoa hänen kanssaan muutama sana rupatella ja kättä paiskata. Mikä jäi hänelle sanomatta, että kuinka monta hienoa, ajatteluani avartavaa oivallusta hänen toteamuksistaan olen saanut. Se kaikki ehkä konretisoitui hymyyn ja kädenpuristukseeni.

Pertti Jarlan sarjakuvataide elää ehkä eniten somen ja digimedian kautta, sillä näytti, että uusinta albumia myytiin 20 eurolla, mutta joitain aiempia sai alelaarista 2 eurolla. Tämä taitaa olla kirjallisen tuotoksen elämänkaari useimpien kohdalla? Pertti kuitenkin piirsi nimmarin lisäksi omistuspiirustuksen, joka on upea yksittäinen taideteos, kirjan etusivulla. Vieläpä oman toivomukseni mukaan piirrettynä. Aivan kuin olisi painettu siihen. Tuon kirjan arvo ei minulle laske.

Antti Tuurin kirjoja luin aikoinani paljonkin. Olen kuunnellut hänen ajatuksiaan Metson kirjastossa, samoin kuin nyt Kirjamessun lavalla. Nimmaria en jonottanut, mutta signeerattu kirja oli myynnissä ja sen otin.

Rock/blues/fuusio/bluegrass-kitaristeista minulla on jonkinlainen kokoelma. Steve Morse kahteen kertaan (Deep Purple, Dixie Dregs), Michael Schenker (MSG), Frank Gambale (Chick Corea), Brian Setzer (Stray Cats, Brian Setzer Orchestra) sekä Andy McKee (instrumentaali-sooloartisti). Viimeisin tällä alalla oli Paul Gilbert (Mr. Big, Racer X.) Tampere-talon kitaraklinikalta viime keväältä. Hänellä oli aikaa antaa nimmari kaikille jonottaneille, samoin kuin otattaa selfie. Olihan se hienoa, miltei uskomatonta päästä samaan kuvaan tällaisen maailmanluokan soittajan kanssa, jota olen kuunnellut jostain vuodesta 1989! Kaikki em. listan artistit ovat amerikkalaisten musiikkilehtien (mm. Guitar Player) ikonisia kansikuva-artisteja, osa heistä tuolta 80-luvun puolivälistä asti.

Monilta muiltakin kitaristeilta nimmareita haluaisin, joiden keikoilla olen useamminkin käynyt.  Mutta keikkojen jälkeen tällaista nimmarin ja selfien jakotilaisuutta ei yleensä ole ollut tarjolla. Tai sitten tällaisen ehkä saisi, kun malttaisi kyttäillä tilaisuutta tunteja konserttia ennen ja sen jälkeen. Esimerkiksi Helsingissä käydessä tämä ei ole mahdollista.

Mikä näitten nimmareitten ja selfieitten arvo on? Aiemmin kuvaamani muisto- ja elämysarvo. Näillä voi olla myös taloudellista arvoa, siis kun äänitteen tai kirjan jälleenmyyntiarvo kasvaa tai pysyy paremmin. Tämä taloudellinen hyöty on varmaan aika henkimaailman asioita ja jos tulisi kovasti arvokkaaksi, keräilijöille nimmarin aitous pitäisi pystyä kai osoittamaan.

Toisaalta voi sitten kysyä, että miksi ihmiset harrastavat keräilyä, mutta se on toinen tarina.

Mitä Kirjamessuihin yleensä tulee, niin tapahtuma on parantunut siitä kun noin 3 v. sitten viimeksi kävin. Jos ei itsellä ollut oikein juuri katseltavaa, niin saattoi asettua kuuntelemaan kirjailijahaastatteluja, joissa oli aina mielenkiintoisia tarjolla. Ruokamessut oli pakko jättää pikavisiitille, vaikka sielläkin herkkuja olisi ollut maistettavaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Helsingin kirjamessujen yhteydessä radiossa puhuttiin myös signeerauksien arvosta. Näkökulma oli siinä ehkä eniten rahallinen arvo. Se mitä ohjelmasta jäi mieleeni oli, että suomalaisten signeeraukset eivät rahalliselta arvoltaan juuri nouse ellei ole jonkin hyvin merkittävän henkilön signeeraus. Ulkomaisten tunnettujen kirjailijoiden signeeraus saattaa olla ajan myötä arvotavaraa. Sitä en ajatellut, kun jonotin noin runsas kuukausi sitten Austerin signeerausta hänen 4321 kirjaansa. Oli ehkä hauskinta vaihtaa muutama sana kirjailijan kanssa. Haastattelihan presidentti Niinistö kirjailijaa. Ikimuistoinen tapahtuma.

Minulla ei ole kuin muutama signeerattu kirja. Oneiron on yksi niistä. Hankin kirjan päivää ennen Finlandiavoittoa Teoksen tiloissa kuunneltuani kirjailijan kertovan kirjastaan. Karin Ehrnroothin nimi on hänen kirjoittamassaan kirjassa Isäni oli nuori sotilas. Kirjamessuilta sen ostin vuosia sitten . Arvokaimmiksi itselleni koen kahdessa Frans Emil Sillanpään kirjassa olevat signeeraukset. Sen verran paljon arvostan Sillanpäätä, joka on lukemisillaan tuottanut lapsuuteni jouluun hyviä hetkiä ja ovat nuo kirjatkin olleet lukemisen arvoisia. Nimmarit ovat sukulaisen saamia, kun asui lähellä Sillanpäätä ja heidän lapsensa leikkivät keskenään.
Monenlaisia arvojahan signeerauksille voi antaa. Siinä varmasti tapahtuman tuottamien muistojen arvo on merkittävä.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Oli miten oli, signeerattu teos on hieno omistaa. Sillanpään signeeraus kuulostaa hienolta ja uskon, että sellaiselle löytyy joku hinta-arvio, kun aika kuluu. Sain signeeraukset juuri erityisesti arvostamiltani ajattelijoilta/taiteilijoilta. Luulen, että Valtaojan ja Tuurin tuotanto kuluu lukijoiden käsissä myös heidän kuolemansa jälkeenkin. Mauri Kunnaksen signeerauksen haluaisin hankkimaani "Nyrok City"-albumiin. Juuri Kirjamessuilta sekin. Vaikka Kunnas onkin kuuluisa lastenkirjoistaan.

Lastenkirjat oli muuten messuilla tuotu näyttävästi mukaan kuvioihin.

Keräsin joskus poikani kanssa jääkiekkokortteja ja niiden yhteydessä luin,että suttuinen nimmari laatukuntoisessa kortissa voi olla enemmänkin haitta joka laskee arvoa. Joskus luin, että kiekkolegenda Wayne Gretzkyn nimmari sinällään oli 100 dollarin arvoinen.

Kirjojen arvoja ja sen tippumista tarkastellen huomasin, että esim. Tori.fi-palvelussa myydään käytettyjä kirjoja jatkuvasti, euron-parin hinnalla. Ei tarvitse tilata kirjakaupasta vanhempaa kirjaa, kun käyn noutamassa sen toiselta lukijalta tuosta parin kilometrin päästä 2 eurolla.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

On mm. Sauli Niinistön signeerama Hiljaisten historia, Jenni Haukion Sinä kuulet sen soiton, ja mikä paikalliselle kärkipäästä niin Matti Pitkon Pitkon helmet. Kaikillahan niillä on arvonsa, rahallinen tai tunne. Ja silläkin miten persoonallinen signeeraus on - yksi on kirjoineen järjestämieni luokkakokouksen jatkojen johdosta saatu, tekstinä että ...han saa kaiken anteeksi:)

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Mietin sitä, että jos ja kun nimmari on omistettu omalle nimelle, että vaikuttaako jälleenmyyntiarvoon.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Enpä tiedä kun en ole ajatellut myydä ja ottanut selvää. Joku muu ehkä tietäisi.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset