*

Jukka Konttinen

Oulun seudun tanssitarjonnassa parantamista

Oulun matkailuuni ajattelin sisällyttää lavatansseissa vierailua. Varsinkin näin parhaana kesälomasesonkina, kotiseudulla Pirkanmaalla on tottunut, että tanssitarjontaa on joka illalle 100 km säteellä ja monena iltana useita paikkoja ja esiintyjiä mistä valita. Kun taas Oulun kaupungin lähistöllä ei soveltuvia paikkoja näytä olevan ohjelmassa ainakaan keskiviikko- ja torstai-illalle.

Hietasaaren tanssilavasta on mukavat muistot, se paloi sittemmin, uutta paikkaa ole rakennettu eikä suunnitteilla. Tanssiravintola Anna&Albert pisti sitten lapun luukulle viime syksynä lopullisesti, vielä viime kesänä tuolla tanssittiin. Yökerho Tähtikin näyttää olevan kesätauolla siten, ettei auki ole kuin alakerran karaokebaari. Vaikka kyllä luulisi, että paikallisia innokkaita ja kysyntää olisi. Kuten vanhempani tiesivät kertoa, asiasta on keskusteltu paikallisessa mediassa ja eräskin kommentti oli, että ”Pelkkää vettä myymällä ei mikään paikka pystyssä pysy”. Näinhän se tuppaa olemaan, että tanssi mielessään tulevat eivät paikan oheistarjontaa kovin paljoa kuluta, mitä nyt pullakahvit ehkä. Saattavat nurista jopa siitä, että vesilasillisesta pitää maksaa erikseen.

Eli tansseihin pitää mennä kauemmas autolla. Paikalliselta ystävältä sain hyvät vinkit, minne mennä. Keskiviikkona piti ajella Siikajoen Paavolaan Ruokolahdelle, missä oli kuitenkin oikein mukavat ja perinteikkäät lavatanssit. Tanssimaan pääsi sen verran, että kerran vaihdoin kuivan paidan. Eli meikäläisen mittapuun mukaan ihan loistavasti. Esiintyjä Leif Lindeman on täysin samanlainen kuin Tangomarkkinoilla kisaillessaan taannoin. Taitaa Leif olla tangolaulajien aatelia, vaikkei sitä tangokuninkuutta tainnut voittaakaan.

Torstai-iltana taas joutui ajamaan Pyhäjoelle asti Yppärin Merimajalle. Siellä esiintyjänä Ippe Mansikka orkestereineen. Mukava oli tuokin ilta, vaikkei väkeä niin paljon kuin Ruokolahdella. Eli tanssimaan pääsi ja daamit haki tanssimaan miesten haullakin, kun hakurivit väljenivät illan pidetessä. Kuulemma viikkoa aiemmin Pekkaniskan poikien esiintyessä paikka oli täynnä eri tavalla. Välillä istuin takaterassilla katsellen auringonlaskun suuntaan, josta näin todella ison linnun lentelevän hitaasti, liekö kotka ollut. Pitkän ajomatkan ”viihdykkeenä”, ihan ammattimielessä, ohitin Hanhikiven ydinvoimalahankkeen rakennustyömaan tienhaaran, samoin kuin SSAB:n (ent. Rautaruukki) terästehtaan yöllisen valaistuksen.

Mukava oli siis tanssikokemus Oulun seudulta, samoin autoilua vähemmän tutuilla tietaipaleilla kauniissa kesäyössä. Vaikkakin kilometrejä auton mittariin kertyi roimasti noiden elämysten eteen. Kovin tavatonta sinänsä ei ole se, että tanssiporukka on valmis ajamaan lähes 200 kilometriä suuntaansa suosikkiesiintyjänsä takia. Kotiseudulla kun taas pääsee vaikka lauantaisin tanssimaan Hämyslavalle, joka on 20 km kotoa.

P.S. Lavatansseista olen kirjoittanut aiemmin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Eikös ees Tyrnävällä ollu ennää tansseja?

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Taitaa pitää tanssinsa talvisin, sisätiloissa. Paikka on mainittu tuossa linkissä jonka laitoin mediakeskustelusta.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Martti Metsäketo ideoi noin 10 vuotta sitten maanantaitanssit heinäkuun toiselle viikolle Saukonkallion lavalle (Iitti). Lava oli ollut lähes 0-käytöllä jo vuosia, joten mistään kultakaivoksesta ei ollut kyse. Mutta siitä se lähti, ja niin lähti sieltä liikkeelle myös meidän tämän kesän viikon lavakiertue Sinitaivas-orkesterin tahdittamana Saukonkallion rantalavalta 10.7. Väkeä oli kuin ylösnousemuksessa.

Reitti jatkui seuraavaan tapaan: tiistaina Hankasalmella, keskiviikkona Isokyrössä, torstaina Maaningalla, perjantaina Jormualla (Kajaani) ja lauantaina Rönnillä (Orivesi), josta yönselkään ajoin lopuksi kotiin Kirkkonummelle. Aika monta kilometriä tuli istuttua limusiinissa (ruttunen Yaris) sillä viikolla.

Kyllä siinä monet polkat tuli pompittua ja hiturit laahustettua, mutta minkäpä teet, kun tanssikohjous on iskenyt, ei siinä osaa edes hävetä eikä ryvetä synnintunnossa. Sai siinä ohessa jonkinlaista tuntumaa, miten lavatansseihin Suomessa suhtaudutaan sekä mitä ja miten kansa tanssii.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Martin esityksiä oli kunnia kuulla muutamaan kertaan, viimeksi Saarijärven Kukonhiekan lavalla joskus vuosia sitten, vielä kun MMo keikkaili.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset